Sijoitusvakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten verokysymyksistä

Sijoitusvakuutus ja kapitalisaatiosopimus (jatkossa molempiin viitataan myös termillä ”vakuutus”) tarjoavat oikein tehtynä lukuisia etuja pitkäaikaiselle sijoittajalle. Kysymys ei ole vain verotuksen lykkääntymisedusta, vaan vakuutuksiin liittyy monia muitakin etuja, jotka antavat sijoittajalle joustavuutta ja turvaa. Näihin etuihin kuuluu muun muassa sijoituskohteiden ja varainhoitajien joustava vaihto, kirjanpidon yksinkertaisuus, markkina-anonymiteetti sekä vastapuoliriskien hallinta. Lisäksi vakuutukset tarjoavat perintöihin ja lahjoituksiin liittyviä suunnittelumahdollisuuksia sekä ulkomaille muuton joustavuutta tukevia tekijöitä.

Sijoitusvakuutus ja kapitalisaatiosopimus ovat rakenteeltaan sopimuskokonaisuuksia, joissa on useita osapuolia ja toimijoita. Vakuutuksia koskevan lainsäädännön lisäksi verotusta koskevan normiston ymmärtäminen on keskeisessä roolissa.

Vakuutuksia koskevaa verolainsäädäntöä uudistettiin vuoden 2020 alussa. Yhtenä uudistuksena säädettiin kokonaan uusi tuloverolain 35 b §, jonka tarkoituksena oli puuttua keinotekoisiin vakuutusjärjestelyihin. Tämä toteutettiin säätämällä rajoituksista vakuutuksenottajan ”omistajanoikeuksien” käyttöön vakuutuksen sijoituskohteiden osalta. Säännöksen soveltuminen johtaa tuoton verotuksen lykkääntymisedun menettämiseen.

Uuden pykälän tarpeellisuudesta on keskusteltu perustellusti, koska jo aikaisemmin yleisellä veronkiertosäännöksellä oli mahdollista puuttua aidosti keinotekoisiin vakuutusjärjestelyihin. Lisäksi uuden pykälän muotoilu jäi varsin yleiselle tasolle, josta esitettiin kritiikkiä jo lainvalmistelun yhteydessä. Verotuskäytännössä on ilmennyt lainsäädäntömuutoksen jälkeen muun muassa seuraavia tulkintahaasteita:

• Mikä käytännössä on omistajanoikeuksien käyttöä?

• Sijoituskohteet omistaa vakuutusyhtiö, mutta itse sopimuksen vakuutuksenottaja – missä tilanteissa sijoituskohteissa tai vakuutuksessa tehtävät muutokset ovat kiellettyä omistajan oikeuksien käyttöä?

• Vakuutusten yleisissä ehdoissa on vanhastaan vakuutusyhtiön suojaksi oikeus siirtää sijoituskohteet suoraan takaisinosto- tai vakuutuksen lopettamistilanteessa vakuutuksenottajalle, jos sijoituskohteiden realisointi on esimerkiksi markkinatilanteen takia vaikeaa tai mahdotonta. Onko näin suoritettu korvauksen maksu siirtämällä sijoituskohde sellaisenaan tuloverolain 35 b §:n vastainen? Tai ylipäätään jonkin sijoituskohteen muuttuminen epälikvidiksi, jolloin sijoituskohteen siirto suorituksena tulee todennäköiseksi?

• Missä määrin vakuutuksenottaja voi omistaa suoraan vakuutukseen liitettävää sijoituskohdetta?

Myös vakuutussopimuslaista nousevia kysymyksiä on viime aikoina käsitelty vakuutusten verotuksessa. Tuloverolain 34.3 §:n säätämää historiaan perustuvaa vakuutussuorituksen verotusta on käsitelty tuoreessa vakuutuksenottajan kannalta positiivisessa ratkaisussa KHO 2025:64, joka tarkasteli vakuutuksen lahjoittamista ja vakuutussopimuksen osapuolia lahjaverotuksen ja pääomatuloverotuksen suhteen. Käytännössä haasteita on ilmennyt myös useiden henkivakuutettujen tapauksissa vakuutuksenottajan kuollessa, kuolinpesän tekemien takaisinostojen osalta, useiden vakuutuksenottajien tapauksessa yhden vakuutuksenottajan tekemien takaisinostojen suhteen ja kuolemantapausturvan ylläpitämiseksi säästöstä perittyjen riskimaksujen suhteen.

Vuoden 2020 alusta alkaen ei vakuutuksista ole myöskään voinut nostaa pelkkää pääomaa ennen tuottoa. Ulkomaiset vakuutusyhtiöt eivät tavallisesti ilmoita takaisinostoja ja niihin sisältyvää veronalaista tuottoa Verohallinnolle toisin kuin kotimaiset yhtiöt, jolloin saadun tulon ilmoitus on näissä tapauksissa korostetusti vakuutuksenottajan vastuulla.

Käytännön kokemuksemme mukaan kuitenkin useimmat uudesta laista johtuvat erityistapaukset ja haasteet ovat jo nousseet esiin ja ne on jatkossa mahdollista huomioida varmistamalla vakuutussopimuksen oikea muoto ja sijoituskohteiden hallinnan asianmukaiset prosessit. Haasteet liittyvät joka tapauksessa pääasiassa vanhempiin vakuutussopimuksiin, jotka on solmittu ennen lainsäädäntömuutoksia ja verotus- ja oikeuskäytännön selkeytymistä. Uusissa sopimuksissa riskit voidaan välttää, kun sääntely ja sen tulkinta ovat nykyisin selkeämpiä. Myös vanhempia vakuutussopimuksia voidaan usein päivittää vastaamaan nykyistä lainsäädäntöä ja omaa tilannetta paremmin, jolloin ne säilyttävät toimivuutensa pitkällä aikavälillä.

Yhteenveto:

Vaikka vakuutuksia koskeva verolainsäädäntö muutoksineen voi tuntua monimutkaiselta kokonaisuudelta, veroriskit voidaan välttää tehokkaasti osaavan asiantuntijan avulla. Asiantuntijan tuki korostuu erityisesti kooltaan merkittävissä kansainvälisissä vakuutusratkaisuissa, joissa pienetkin virheet voivat johtaa myöhemmin yllättäviin veroseuraamuksiin. Asianmukaisesti hoidettuna vakuutus on kuitenkin monessa tapauksessa oivallinen ja verotehokas keino hallita yksityishenkilön tai yrityksen sijoitusvarallisuutta turvallisesti ja joustavasti.

Evo Partnersin asiantuntijat hallitsevat sekä vakuutus- että verolainsäädännön kokonaisuuden ja heillä on pitkäaikainen kokemus erityisesti kansainvälisten sijoitusvakuutusten kanssa toimimisesta. Olemme riippumaton asiantuntija, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että vakuutuksesi on juuri sinun tilanteeseesi ja tavoitteisiisi optimoitu. Autamme sinua hallitsemaan veroriskit ja rakentamaan kokonaisuuden, joka yhdistää turvallisuuden, tehokkuuden ja pitkän aikavälin hyödyt.

Ota yhteyttä